Ensimmäinen kuvausvuoteni

Tässä jutussa ajattelin vetää yhteen koko viimevuoden kuvailut. Mitä tuli kuvattua ja mitä jäi käteen. Tästä se lähtee...

9 kuukautta kuvattu, ja yli 11 000 otettua valokuvaa. Kuulostaa paljolle, mutta ei se itseasiassa ole. Ensimmäisen viikon aikana otin 1500 kuvaa, ja neljässä kuukaudessa 8000 kuvaa...eli tahti on ollut sen jälkeen kovasti hiipumaan päin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että innostus olisi hiipunut, vaan sitä, että kaikki on jo kuvattu ;) No ei nyt sentään ihan noin, vaan kyllähän noilla syksyn sateilla, sekä talven pakkasilla on suuri merkitys tässä. Ja eihän näitä samanlaisia sisäkuvia viitsi kovin montaa tuhatta ottaa.

Tässä vieressä on ensimmäinen järkkärillä ottamani valokuva. Paljon huonomminkin olisi voinut kuvaajan uransa aloittaa. Taustahan tuossa on vähän rauhaton, eikä Aaron asuste ole ihan vimosen päälle, mutta muuten tuo on hieno. Kuvan oikeasta reunasta tulee luonnonvaloa kasvoille, ja salama täyttää sopivasti. Meidän nuorimmainen oli pikkusen pipinä, ja siksi yövaatteissa keskellä päivää.

Tätähän se oli alkuun tuo kuvaaminen. Kiusasin lapsia sisällä ja ulkona, ja osansa saivat myös rouva ja naapurien lapset. Useimmiten parhaat otokset ovat salaa otettuja, eikä tällaisia, että yrittää ottaa hyvän kuvan.

Kävin myös kuvaamassa Raahen kaupunkialuetta, sekä jotain "maisemakuvia". Näistä ei kuitenkaan jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Tavallisia tusinaotoksia. Maisemakuvat täytyy ottaa auringon nousun tai laskun aikaan, ja toivoa vielä, että taivaalla on pilviä. Sitten tulee hienoja kuvia.

Kesällä jatkoin lasten jahtaamista kameran kanssa (vai arvaako näin edes nykypäivänä sanoa =/ ), ja hommasin myös sellaisen makrolisäkkeen ötökkäkuvia varten. Jossain välissä hommasin myös oikean loittorengassarjan näihin makrokuvaamisiin, joka sallii tarkennuksen paljon lähemmäs, mutta se ei toiminut kovin hyvin silloisen objektiivini kanssa. Sain kuitenkin muutamia kohtuudella onnistuneita kuvia kimalaisista, kukkakärpäsistä ja tavallisistä kärpäsistä.

Tässä yksi kuva, jossa meidän Veera oikealla, ja sisarukset Petra ja Sara naapurista poseeraavat oikein "Charlie's Angels" -tyyliin =)

Heinäkuussa sain hommattua ensimmäiset strobistitarvikkeet, eli pari sateenvarjoa, salaman ja ison reflan, eli heijastimen. Tein myös taustakangastelineen, ja värjäsin itse yhden taustakankaan. Näin pääsin kokeilemaan studiokuvausta pikkusalamalla. Olin positiivisesti yllättynyt, mitä näinkin vähällä voi saada aikaan.

Vieressä on naapurin Panun 1-vuotiskuva. Tässä salama on kameran oikealla puolella, ja ammuttu hopeisen sateenvarjon kautta. Kameran vasemmalla puolella Panun vieressä oli foliosta tehty heijastin antamassa lisää valoa. Tämä oli yksi onnistuneista otoksista, joita oli yllättävän paljon.

Näiden "studiokuvailujen" jälkeen kävin kuvaamassa myös yhdet hautajaiset. Hautajaiskuvaushan on siinä mielessä paljon helpompaa kuin hääkuvaus, että siinä ei tarvi yrittää ylitaiteellisia kuvakulmia, eikä muutenkaan mitään kikkailuja. Muutamissa kuvissa koitin kuitenkin hakea hiukan taiteellista kuvakulmaa, mutta tilanteeseen sopivalla tavalla. Sain kuvistani todella hyvää palautetta, vaikken itse ollutkaan lähellekään tyytyväinen.

Kesän lopulla kävin myös tuttujen sisarusten, Jenni ja Carita Voutilaisen kanssa ottamassa "mallikuvia" rannalla. Viereisessä kuvassa Carita on valaistu etupuolelta kultaisella heijastimella. Rannalta jäi muistoksi kymmeniä mukavia kuvia, ja se opetti paljon. Tehtyjä virheitä oli useissa kuvissa mm. ylivalottuneet taustat, horisontti meni mallin pään "läpi", rajauksissa oli virheitä, liian vahvoja varjoja, tai liian vähän varjoja/muotoilevaa valoa, sekä väärä kuvauskorkeus monissa kokovartalokuvissa. Noihin ylivalottuneisiin voin puolustukseksi sanoa, että aurinko porotti ihan kirkkaalta taivaalta...ja saatinhan me onneksi paljon hyviäkin otoksia.

Syksyllä liityin Raahen Kameraseuraan, ja siitä saikin heti uusia virikkeitä kuvauksiin. Ensimmäinen yhteinen projekti oli Bio-Huvimyllyn kuvaaminen. Kuvistani tykättiin kameraseurassa, ja neljää niistä käytettiinkin seuran postikorttiprojektissa. Myös Bio-Huvimyllyn nettisivuilla on näitä mun kuvia nähtävillä.

Seuraava mallikuvaus olikin sitten Katri Koskelan kanssa. Katri oli lähestynyt minua sähköpostitse Raahe-netissä olleen ilmoitukseni perusteella, jossa hain malleja kuvauksiin. Vaikka useissa kuvissa olikin upeat syksyiset värit, niin itse tykkään ehkä tästä mustavalkokuvasta eniten.

Samanlaisia virheitä ei enää niinkään tullut, mitä aiemmassa rantakuvauksessa, mutta kaluston kanssa oli hiukan ongelmia. Loppujen lopuksi saatiin tältäkin reissulta kuitenkin runsaasti onnistuneita otoksia.

Syksyn aikana sain jopa yhden kerran lähdettyä kuvaamaan silloin, kun ulkona näyttikin kuvaukselliselta. Yleensä ottaen tahtoo nämä aamu- ja ilta-auringot mennä perheellisellä ohitse, vaikka juuri silloin pitäisi olla passissa jossain hyvällä paikalla. Viereinen kuva on yksi niistä, joita tällä reissulla otin. Muutama muukin oli varsin hyviä...lähes tyytyväisyyttä hipovia.

Loppusyksystä ei oikeastaan ollut muuta maininnan arvoista kuvausreissua, kuin tuo yksi kerta, kun kävin kuvaamassa näitä ensilumia. Siltä reissulta tuli muutama ihan kiva kuva, mutta ei mitään ihmeellistä. Vieressä yksi...miksei sitä osaa kantaa jalustaa mukana.

Syksyn aikana meillä oli kameraseuran näyttely kirjastolla, jossa oli multa neljä kuvaa seinällä, sekä pari vähän erikoisempaa asettelua. Toisessa oli yksi noista rannalla otetuista mallikuvista, ja se oli laitettu pöydälle lasin alle, ja lattialla oli sitten 3x3 pienemmän "potretin" kokonaisuus puukehikossa hiekkaan aseteltuna.

Loppuvuodestapa sitä ei sitten ollutkaan muuta ihmeellistä, kuin Caritan ja Villen joulukorttikuvat. Toki kuvasin joulukoristeita, serkun 30v-synttärit, joulujuhlat jne., mutta tämä oli ainoa normaalista poikkeava. Carita siis pyysi minua kuvaamaan hänet ja poikaystävänsä joulukorttia varten, ja tottakai sitä lähdetään, kun pyydetään. Kuvauspaikka oli Caritan pieni kerrostalokaksio, joten ahdasta oli. Kuvissa oli taustana valkoinen betoniseinä, ja luonnonvaloa tuli ikkunasta. Lopusta valaistuksesta huolehti tuo kolmenkympin Kiinanihme, Yongnuo-pikkusalama ja hopeinen sateenvarjo.

Saatiin hyvät korttikuvat, ja otin lopuksi vielä pari kuvaa Caritasta yksinään. Yläpuolella yksi parhaista ottamistani "potreteista".

Siinäpä se oli tiivisteltynä ensimmäinen, tosin vajaa kuvausvuoteni. En tiedä oliko tuossa mitään järkeä, mutta tulipahan kirjoitettua. Jatkossa kirjoittelen kuvausreissuista yksityiskohtaisemmin. Pittää vissiin muutenki alakaa kirijottaan niinku puhhuu, ku rouvvaa kuulemma vähä häirihtee, ku kirijotan kirijakielellä ;)