Rebirth

Hei kaikille,

Päätin aloittaa blogini täysin puhtaalta pöydältä, ja poistin kaikki vanhat jorinat. Eipä tuossa viimevuodelle hirveän montaa tekstiä ollutkaan. Uudelle blogille mulla ei ole vielä ihan selkeää kuvaa, että millä tyylillä tätä lähden pitämään, mutta pari ideaa on ainakin. Aika näyttää, että mihin tämä lähtee kehittymään. Tarkoitus olisi vähintään kirjoittaa jotain reportaasia aina, kun käyn "kuvauskeikalla", tai hankin jotain uutta kuvausrompetta. Pari aloittelijoiden tutoraaliakin olisi mielenpäällä, mutta saa nähdä miten aika ja innostus niihin riittää. Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa kerron hiukan taustoja valokuvausinnostuksestani. Ensimmäisen kuvausvuoteni "kohokohdista" kirjoittelen puolestaan jonkinlaisen tiivistelmän piakkoin.

Valokuvauksenhan aloitin varsinaisesti vasta huhtikuussa 2010. Se tais olla 23.4., kun hain kameran postista. Valokuvaus on kuitenkin kiinnostanut mua oikeastaan aina. Tuo kiinnostus on ollut yleensä lähinnä toisten ottamiin kuviin, enkä koskaan edes ajatellut, että voiskohan sellaisia kuvia saada itsekkin otettua. Ensimmäisen kerran mulla oli lyhyt etsikkoaika valokuvaukseen tuossa 2002 syksyllä, kun esikoisemme oli jo sen ikäinen, että se alkoi touhuamaan paljon itsekseen. Näinpä hankin ensimmäisen digipokkarin, 3 megapikselin Olympus C-300Z:n. Jo tuolloin, kuvien "laatu" parani huomattavasti, verrattuna filmipokkarilla otettuihin kuviin. Sana laatu on siksi lainausmerkeissä, ettei kuvien laatu todellisuudessa parantunut, vaikka kuvat olivatkin parantuneet esteettisesti. Filmillähän noita megapikseleitä on aivan tuhottomasti enemmän...jos näin voidaan sanoa. Myös dynamiikka on filmillä ihan eri tasolla.

Tuo ensi-innostus jäi kuitenkin sille asteelle, että kuvia vain otettiin paljon aiempaa enemmän, keskittymättä kuitenkaan edes valokuvauksen perusasioihin. Oli mulla ehkä jotain yritystä jäätyneistä kukista ja jäähileistä, mutta tuon kameran suorituskyky ei riittänyt tuota innostusta jatkamaan.

Toinen etsikkoaika oli 2007 joulukuussa, kun ostimme 7.1 megapikselin Canon Ixus 75 -kameran. Tuokin on sinänsä jännä, että suurempi näyttö, sekä muutama megapikseli enemmän, sai innostuksen palaamaan. No onhan se tietenkin selkästi nopeampi toiminnoiltaan, mutta kuitenkaan tuolla Ixuksella ei tule yhtään sen parempia kuvia, etenkään sisätiloissa. Tämäkin innostus jäi kuitenkin perhekuvien räpsimisen asteelle.

Kolmas ja viimeinen etsikkoaika oli viime vuoden keväällä. Olimme päättäneet kihlattuni/avovaimoni kanssa lopettaa kymmenen vuoden kihlauksen, sekä 14 vuoden seurustelun, ja mennä vihdoin naimisiin. Häitä järjestellessä sitä törmäsi sitten myös dokumentaariseen hääkuvaukseen, ja sitä kautta alkoi miettimään, että miksi ne omat kuvat ovat vieläkin niin huonoja. Tottakai kalustossa oli hirveä ero (vieläkin on), mutta oli siinä muutakin. Näinpä sitten lainasin kirjastosta pari kirjaa, joissa käytiin läpi ihan perusasioita kuvaamisesta.

Seuraavaksi aloin tutkimaan, että mitä eroa on eri järkkäreiden välillä. Luin testejä ja käyttäjäkokemuksia netistä, ja sain sitten parissa viikossa arvottua, että ostan Canon 550D:n. Todellisuudessa mikä tahansa näistä edullisemmista järkkäreistä ajaa saman asian, sillä eroa syntyy vasta, kun mennään täysikennoisiin, ja huomattavasti kalliimpiin ammattilaiskameroihin. Ei siis kannata katsoa megapikseleitä, eikä ISO-arvoja, vaan itselle sopivaa hintaa, ja käyttöergonomiaa. Kukaan ei tarvi yli kahdeksaa megapikseliä...suurimmalle osalle riittäisi jo viisi. Itseasiassa suuri megapikselimäärä on vain haitaksi, ja vaatii kameran optiikalta paljon enemmän. Nykyisten pokkarien, tai esim. Nokia N8 kännykän 12 megapikseliä, ovat huomattavia ylilyöntejä, joista ei ole muutakuin haittaa. Todellinen erottelukyky taitaa jäädä siitä reilusti. Kirjoittelen jossain vaiheessa kameroista enemmän, ja autan myös mielelläni, jos joku harkitsee järkkärin tai vaikka vain pokkarin laittoa.

Anyway, tällä tiellä sitä nyt ollaan. Olen kokeillut pintaraapaista mahdollisimman montaa eri aluetta mm. makro-, strobisti-, maisema-, hautajais- ja "studiokuvausta". Kaikkein omimmalle tuntuu nämä strobistikuvailut, eli pikkusalamalla/salamoilla kuvailut. Eniten hakusalla on ehkä puolestaan maisemakuvaus. On hirvittävän vaikea saada otettua kiinnostavia maisemakuvia, oli sitten luonnon helmassa, tai urbaanissa ympäristössä. Maisemakuvissa myös "tuurilla" on iso asema. Pitää sattua oikeaan paikkaan oikealla hetkellä, eikä haittaisi, vaikka asuisi vielä jossain järvi-/metsämaisemissa. Kaikki valokuvauksen osa-alueet kuitenkin kiinnostavat, ja seuraavaksi olisi tarkoitus kuvata vanhalla filmijärkkärillä, ja kehittää filmi sekä kuvat itse. Olisi myös erittäin mukavaa päästä kokeilemaan dokumentaarista hääkuvausta (jos olis sellaista tarjolla, niin ottakaa yhteyttä!).

Kuviini en ole itse vielä lähellekkään tyytyväinen, vaikka ehkä välillä tuleekin sellaisia kuvia, että kerkeää jo hetken aikaa luulla onnistuneensa täydellisesti. Uskon, että tässäkin pätee voimaharjoittelusta tuttu lausahdus "kehitys loppuu tyytyväisyyteen", eli on hyvä olla kriittinen omaan tekemiseensä. Aina pitää pystyä parantamaan. Ja vaikka tiedostankin kalustoni olevan hädin tuskin harrastajatasoa, niin vastaavalla kalustolla ottavat jotkut kuitenkin parempia kuvia.